Suomalaiset mökkirannat ovat ihania usein sellaisenaankin, mutta monet haluavat kunnostaa rannastaan jalkapohjille ystävällisen, kauniin ja mukavan uimapaikan.
Hiekkaranta edustaa tyypillistä mökkiunelmien kärkeä, mutta omalta vesialueelta sitä ei läheskään aina löydy. Yleensä tavoitteena onkin tehdä rannasta lähtökohdat huomioiden mahdollisimman sopiva omaan virkistyskäyttöön.
Mökkirannan kunnostamiseen on paljon vaihtoehtoja sen mukaan, millaiset vaatimukset ja toiveet rannan omistajalla on. Laajat kunnostustyöt, esimerkiksi yli 500 kuution ruoppaukset tai muut sellaiset toimenpiteet, joissa käsitellään koneellisesti laajoja pohjamassoja, vaativat yleensä aina aluehallintoviraston luvan. Toimenpiteisiin ei kannata koskaan ryhtyä ennen kuin lupa on saatu. Alle 500 kuution ruoppauksissa sen sijaan riittää ilmoitus ELY-keskukselle kuukautta ennen töiden aloitusta.
Pienimuotoisiin rannanparannustöihin voi ryhtyä omin päinkin. Tällaisia töitä, joita ei tarvitse minnekään edes ilmoittaa, ovat kaikki ne, jotka hoituvat käsivoimin ilman isoja koneita.
Mutapohjaisestakin rannasta saa hyvän
Yhdyskuntatekniikan insinööri ja vesirakennustoimialan yrittäjä Kari Lassinarolle on kertynyt ammattinsa puolesta paljon kokemusta siitä, miten erilaisista rannoista voidaan järkevästi valituilla menetelmillä tehdä uimiseen soveltuvia:
– Imuruoppaus on tehokas ja siisti tapa tehdä mutapohjaisesta rannasta hyvä. Ideana on poistaa koneellisesti pohjasta pehmeä maa-aines riittävän laajalta alueelta pohjan muoto huomioon ottaen. Työ käy aika yksinkertaisesti imuruoppauslaitteistolla pumppaamalla massa letkulla maalle, mutta ennen töiden aloittamista on aina tiedettävä, minne ruoppausmassat läjitetään.
Alueen karttapohjasta ja korkeuskäyristä on mahdollista nähdä jo etukäteen, mikä on läjitykseen sopiva paikka. Saarirannan ruoppaus on hankalaa ja siihen liittyy aina myös läjitysongelma, koska massoja on vaikea siirtää kauemmas rannasta tai löytää paikka imuruoppausmassoille.
Imuruoppauksen läjitysalueen valmistelussa on huomioitava se, että alueen pitää olla kolminkertainen poistettavaan massaan verrattuna.
– Tämä koskee mutarantaa, mutta jos kyseessä on saviranta, niin läjitysalueen on oltava vieläkin isompi. Syynä on se, että imuruoppauksessa tulee paljon ylijäämävettä. Parhaassakin tapauksessa vain puolet on massaa ja loput silkkaa vettä. Ylijäämävedelle pitää siis olla riittävästi tilaa selkeytyä läjitysaltaassa.
Mutarannan parantamisessa voidaan käyttää myös suodatinkangasta ja hiekkaa, mikäli rannalle ei kaivata lisäsyvyyttä. Suodatinkangas levitetään talvella paikoilleen ja jäitä myöten ajetaan hiekkaa päälle.
– Kasvillisuus kannattaa aina poistaa ensin, vaikka niittämällä. Mutarantaan ei kannata laittaa liikaa hiekkaa, koska hiekka voi painua pehmeään pohjaan, jonne ajautuu vähitellen uutta mutaa.
Valmista rantaa kannattaa myös käyttää, ahkerasti, sillä esimerkiksi lasten vedessä peuhaaminen vähentää lietteen kertymistä. Hyvin ja oikealla laajuudella tehty ruoppaus kestää kuitenkin vuosikymmeniä hyvänä, mutta sitä voi joutua välillä hiukan huoltamaan.
Vesikasvillisuuden poisto parantaa myös maisemaa
Makunsa kullakin, mutta kaikki eivät pidä ulpukoista, lumpeesta, kaisloista tai muista vedenpinnan päälle pyrkivistä kasveista omassa mökkimaisemassaan.
– Ulpukkaa tai lummetta pöyhittäessä ei siirrellä maamassoja. Pääjuuren katkaisu varmistaa sen, että kasvi ei ilmesty pitkään aikaan uudelleen. Pääjuuri menee pohjaa pitkin, ja kun se irrotetaan haralla tai kauhalla, niin juuri katkeaa ja pulpahtaa pintaan. Juuret kerätään tehokkaimmin kolmemetrisellä haralla.
Lassinaro neuvoo niittämään järviruokoa kolmena vuonna peräkkäin. Järviruo’on kimppuun kannattaa käydä silloin, kun se kukkii, jolloin kasvin kaikki voima on kukkivassa korressa. Kun niitto tapahtuu elokuun puolivälissä mahdollisimman alhaalta pohjasta, niin kasvilta viedään kaikki eväät elää.
Lassinarolla on teoria siitä, mikä on koko vesikasvillisuuden poiston ydinajatus.
– Kaikenlaisen ruoppauksen idea on se, että selvitetään, missä olosuhteissa kasvustolla ei enää ole mahdollisuuksia elää. Järvellä näkyvän kasvuston päättymiskohta on se haettu veden korkeus. Vähintään sitä tasoa kun pitää, niin onnistuu.
Vähäistä vesikasvillisuutta voi niittää itsekin käsin. Perinteisellä varrellisella viikatteella kaislan saa katkaistua pohjan tuntumasta. Markkinoilla on myös erilaisia pohjatöihin kehiteltyjä käsityökaluja, kuten ruoppauskolia ja veneeseen kytkettäviä kaislaharavia sekä rannanhoitosettejä.
Rannan säännöllinen perkaaminen vähäisistäkin kasveista pitää sen kunnossa. Lassinaro vinkkaa käyttämään veneen perämoottoria, jos suodatinkankaan ja hiekan päälle on kertynyttä ohutta sakkakerrosta. Veden liike siistii rannan kätevästi ylimääräisestä aineksesta.
Laituri sopii kaikille rannoille
Uimalaitureita hankitaan usein sellaisiin paikkoihin, joissa kahlaaminen ei järven pohjaan liittyvistä syistä tunnu mukavalta. Laituri voikin olla vaihtoehto rannan muille kunnostustöille. Toisaalta hyväkin ranta tarvitsee laituria esimerkiksi siitä syystä, että joskus se syvenee äkkijyrkästi, jolloin veteen on mukavampi laskeutua turvallisesti portaita myöten.
Laitureiden pituudessa ja rakennusmateriaaleissa on valinnanvaraa. Pitkien laitureiden ongelmana on Lassinaron mukaan se, että ne eivät välttämättä kestä talven läpi rikkoutumatta.
– Mitä pitempi laituri on, sitä herkempi se on vaurioille. Monesti ihmiset luulevat jäiden lähdön rikkovan laiturin, mutta se onkin keväinen lämpölaajeneminen, joka sen rikkoo, täsmentää Lassinaro.
Yksi tapa estää mökkilaiturin jokavuotinen tuho, on vetää se aina syksyllä rannalle. Markkinoilta löytyy myös laiturin siirtämiseen tarkoitettua välineistöä, esimerkiksi kuljetuspyörä.
Jämerämmät, kivestä tai betonista rakennetut laiturit on valmistettu kestämään sijoituspaikassaan.
Lassinaro pitää betoniponttonilaitureita hyvinä, mutta niitä ei voi suositella aivan ääriolosuhteisiin. Hyvin valmistetut kivilaiturit sen sijaan ovat kestäviä.
– Ja oikein vaativia olosuhteita varten voidaan valmistaa arkkulaituri niin, että ensin tehdään tarpeeksi suuri hirsikehikko, joka täytetään kivillä. Arkkulaituri on ainut laituri, joka pysyy isojenkin selkien ääressä ehjänä.
Teksti: Pia Tervo
Kuva: Pixabay