Ranta kuntoon– Aktivistimummot yhteisten vesistöjen asialla

Lapsena kesäpäivät kuluivat iloisesti mökkirannassa polskien, mutta tänä päivänä niin vesillä kuin rannoillakin riittää uhkia. Aiemmin kirkas vesi on pahimmillaan sinilevästä sameana eikä veteen tohtisi kastaa varvastakaan. Aktivistimummot tarttuivat toimeen, jotta uintiretket kuuluisivat vielä tulevienkin sukupolvien lapsuuden kesiin.

Ensin hyviä uutisia. Yleisesti ottaen Suomen sisävesien tila on melko hyvä, vakuuttaa ympäristöministeriö. Mutta tilanne ei säily ilman toimenpiteitä. Lisäksi pieni Itämeremme on haavoittuvainen, ja meriliikenne, rehevöityminen ja liikakalastaminen ovat tehneet siitä yhden saastuneimmista merialueista. 

Luontoa ja mökkeilyä rakastavan suomalaisen voi yllättää niin vesiä kuin rantoja kohtaavat uhat: luonnon kirjon väheneminen, rehevöityminen ja ilmastovaikutuksia aiheuttava kosteikkojen vähentyminen. Asian nostamisen esille voi herättää ehkä jopa hieman närääkin. Mekö olisimme aiheuttaneet tuollaista, vaikka ympäristöasiat ovat olleet monen mielestä hyvin esillä vuodesta toiseen?

Näin on ikävä kyllä asia. Ja sille niin sanotusti tarttis tehrä jotain. 

Ihmisen on kuitenkin vaikea havahtua muutokseen, joka tapahtuu hiljakseen hivuttautumalla. Nuoremmat rannikolla oleskelijat eivät välttämättä osaa edes kuvitella muuta kuin nykytilanteen ja hyväksyvät sen miettimättä. Varttuneemmat ovat puolestaan voineet todistaa muutosta omakohtaisesti vuosikymmenten aikana: he tietävät, että nykytila ei ole todellisuus, joka tulisi vain niellä purematta.

Siksi vesistöjen kuntokin voi olla asia, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kokemusta, toimeliaisuutta –  ja muisto siitä, että nykyisin leväpuuroinen rantakin on ollut aikoinaan kirkas ja oivallinen uintipaikka.

Aktivistimummot tarttuivat toimeen vesistöjen puolesta 

Aktivistimummot-liike perustettiin vuonna 2019, teemanaan ilmastonmuutoksen torjunta ja ilmastoahdistuksen vähentäminen. Liikkeen tavoitteena on taata elinkelpoinen maailma myös lapsenlapsille – ja mikä voisikaan olla sen tärkeämpää?

Perustajajoukkoon kuuluu muun muassa ilmastoasiantuntijoita, lääketieteen ja luonnontieteen huippuosaajia, energia-asiantuntijoita, tutkijoita ja viestinnän ammattilaisia. Ajan mittaan Aktivistimummot on kasvanut lähes 7000 mummohenkisen Facebook-sivustoksi. 

– Rannat ovat meille rakkaita ja niillä yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu, kertoo Aktivistimummojen rantaryhmän vetäjä, maatalous- ja metsätieteiden maisteri Päivi Salpakivi

Hän toteaa rantojen olevan ihmisten sekä erilaisten elinympäristöjen rajapintoja, ja siksi arvokkaita luonnon kirjolle. Niitä uhkaava muutos voi nykyään kuitenkin jäädä huomaamatta. Ja hekin, jotka ovat havahtuneet varoitusmerkkeihin, eivät aina tiedä, miten asiaan voisi puuttua.

– Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä, Salpakivi kuitenkin lohduttaa.

Toiminnan vaikutuksia luontoon ei aina ymmärretä

Aktivistimummojen käyntiin polkaisema Ranta kuntoon -kampanja tarjosi kesän 2023 aikana rutkasti hyviä käytännön esimerkkejä ja tietoa järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. 

Kampanjasta saatu palaute osoitti monien jakavan huolen vesistöistä ja kaipaavan asiaan muutosta. 

– Julkaisimme tutkimuksiin ja faktatietoon perustuvan käytännönläheisen Tee se itse -ohjeiston. Jokainen ohje perusteltiin tarkemmin kevään ja alkukesän blogeissa. Julkaisimme aiheesta tiedotteen ja kymmenen blogia, summaa Päivi Salpakivi kampanjan sisältöä.

Rantojen elvyttämiseksi ja ylläpitämiseksi annetut seitsemän tee-se-itse -ohjetta laadittiin yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa. Näistä Salpakivi nostaa esiin pitkällä aikavälillä oleellisena etenkin ohjeen ”Minimoi rannan muutostyöt”. 

Valitettavan usein rantojen ja vesien pilaantumisen takana on nimittäin ihmistoiminta yleisesti. Salpakivi mainitsee tärkeimpinä esimerkkeinä rakentamisen, kosteikkojen kuivattamisen ja ravinnekuormituksen. Ne muuttavat luonnon kirjoa ja vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen. Myös liian innokas rakentaminen jättää jälkensä vesistöön. 

– Luonnonrannat muuttuvat usein huomaamattomasti, ja rakentamiselta vapaita paikkoja on yhä vähemmän. Toiminnan vaikutuksia linnustoon, kalastoon ja elon kirjoon ei aina ymmärretä, hän kertoo.

Kaupunkirantojen lisäksi mökkipihoja rakennetaan ahkerasti ja monin eri tavoin, kun mielessä välkkyy elävä haavekuva iloisesta kesänvietosta oman mökin rauhassa. Sisustuslehdet ja televisio-ohjelmat tarjoilevat noille haaveille polttoainetta esittelemällä viimeistä myöten varusteltuja terassijärjestelmiä, kookkaita laitureita ja vastaleikattuja nurmikoita. Rantoja ruopataan, vahvistetaan paaluin tai muurein. 

Kun tähän yhdistetään vielä moottoriveneen tai vesiskootterin äänekäs pörinä laineilla, ei mikään ihme, ettei mökkeily ole aina luonnon parhaaksi. Mikä siis avuksi?

Kampanjasta käytännön vinkkejä vesiensuojeluun

Ranta kuntoon -kampanja esitteli laajan kimaran keinoja toimia vesistöjen hyväksi. Veden laadun ja lähiympäristön parantamiseksi on ensinnäkin ymmärrettävä, mistä vesi tulee ja millaisen ympäristöjen läpi se kulkee, kampanjassa todetaan.

Mökkiasutus aiheuttaa omalta osaltaan ravinnekuormitusta, mutta rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita huuhtoutuu vesistöihin myös esimerkiksi ojitetuilta metsiltä ja pelloilta. Ojilta tulevien veden laatua voidaan kuitenkin parantaa lisäämällä vesien suotautumiskohtia ja muuttamalla ojat luonnonmukaisesti suikerteleviksi. Kun sopiviin paikkoihin kaivetaan vielä kosteikkoja, veden kulku hidastuu ja ravinteet ehtivät laskeutua.

Toisekseen mökkiläisen on syytä muistaa, että rakennettu ranta yksipuolistaa aina vesistön alkuperäistä monimuotoisuutta ja heikentää vesilintujen ja kalojen elinympäristöä. Esimerkiksi monien haaveilema hiekkaranta edellyttää usein ruoppausta. Ruoppaus kuitenkin samentaa veden, joten se kannattaa tehdä uintikauden ulkopuolella. Keväällä se voi puolestaan häiritä lintujen pesintää ja kalojen kutemista.

Täydellistä uimarantaa tavoitellessa myös rantakaislikot voidaan kokea uimisen esteenä ja ne poistetaan joko niittämällä tai konevoimin. Katkaistua kasvustoa ei sovi kuitenkaan jättää sijoilleen, vaan se tulee kerätä pois ja hyötykäyttää vaikkapa kompostin pohjana. Samoin ruoppausmassat on läjitettävä asianmukaisesti, eikä niitä saa tuupata toisen alueelle ilman omistajan suostumusta. Usein niitä varten joudutaankin kaivamaan läjitysallas, joka voi olla reilusti suurempi kuin ruopattu alue.

Edellä mainittujen ohella muun muassa poistokalastukset ovat eräs kampanjan vinkkaama keino huonosti voivien järvien elvyttämiseen. Kalojen mukana poistuu iso määrä fosforia, joka ylläpitää rehevöitymistä ja leväkukintoja.

Vesienkunnostus on kärsivällisyyslaji

Vesien tilanne paranee hitaasti ja vaatii enemmän kuin yksittäisiä toimenpiteitä. Salpakivi toteaakin Ranta kuntoon -kampanjan jatkuvan vielä kesällä 2024. 

– Tavoitteena on ennen muuta tekojen aktivointi tietopohjaisen aineiston entistä tehokkaamman levittämisen avulla, hän kertoo.

Eikä vesienkunnostuksessa suinkaan tarvitse jäädä yksin puurtamaan. Aktivistimummojen kampanja neuvoo katsomaan laajemmalle ratkaisujen löytämiseksi. 

Esimerkiksi paikalliset vesiensuojeluyhdistykset tekevät aktiivista työtä lähivesien tilanteiden parantamiseksi: ennallistavat puroja, niittävät järviruokoja tai järjestävät yhdessä viranomaisten kanssa särkikalojen poistokalastuksia ravinnekuorman keventämiseksi. Myös järvien ympärille luodut osakaskunnat tarjoavat mökkiläisille hyvän väylän edistää yhteisten vesialueiden kuntoa. 

Rehevöitymisen merkkejä

• kalaverkkojen ja rantakivien limoittuminen 
• levien määrän kasvu ja leväkukinnat 
• veden värin muuttuminen ja näkösyvyyden pieneneminen 
• vesikasvien runsastuminen ja lajiston muuttuminen 
• vesilintujen määrän ja lajiston muuttuminen 
• kalaston muuttuminen: arvokalasaaliit vähenevät, särkikalat runsastuvat, ja järvellä voi siintyä kalakuolemia 
• hajuhaittojen ilmeneminen 
• veden käyttäjien terveyshaitat: uimareiden ihottumat ja järvisyyhy, vettä juovien eläinten myrkytykset

Lähde: Auri Sarvilinna ja Ilkka Sammalkorpi (2010): Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito, Suomen ympäristökeskus.

Teksti: Mari Pihlajaniemi