Mökkikauden päättäjäiset, jotka on tunnettu myös venetsialaisina, ovat muuttuneet reippaasti vuosikymmenten aikana, mutta edelleen juhlissa on mukana myös historiallista perinnettä.
”Maa painaa parrelleen”, sanoi kansantieteilijä Kustaa Vilkuna aikoinaan. Lauseen voi pojanpojan, Janne Vilkunan, mukaan tulkita esimerkiksi venetsialaiskulttuurin osalta sillä tavoin, että kussakin maassa ja kotiseudulla muualta tulleet vaikutteet sopeutetaan aina paikallisiin oloihin. Niin on aina ollut ja niin tulee kuulemma aina olemaan.
Venetsialaisperinteen Suomeen kotiuttamisesta on olemassa kaksi keskenään hivenen eripuraista kuppikuntaa sen suhteen, missä niitä juhlittiin ensimmäisenä.
1800-luvun loppupuolella ainakin Kokkolan huvila-alueen tiedettiin täyttyneen jo touko-kesäkuussa asukkaista, jotka asettuivat mökkikonnuilleen koko kesäksi. Vähitellen mökkikauden päättäjäisten aikaan myös kaupunkilaiset kokoontuivat nauttimaan Venetsialaisten tunnelmasta nykyisen Pikiruukin rantaan, jota ei silloin vielä ollut olemassa. Ohjelmaan kuului soutelua, veneilevän torvisoittokunnan esitysten kuuntelua ja rannalle sytytettyjen soihtujen katselua.
Vielä kolmekymmentä vuotta sitten lähinnä rannikolla suomenruotsalaisilla alueilla vietetyt Venetsialaiset oli melko tuntematon juhla muualla Suomessa. Tuolloin mökkikauden päättäjäiset tarkoitti yleensä yhden vuorokauden mittaisia pippaloita, joita vetäydyttiin juhlistamaan sopivalla porukalla mieluiten meren äärellä sijainneelle mökille. Venetsialaisten aikaan kaupunkien keskustat tyhjenivät.
Veden, valon ja tulen juhla
Venetsialaisten juuret ovat nimensä mukaisesti Venetsiassa, jossa asutaan vetten äärellä. Veden juhlan lisäksi Venetsialaisiin ovat alusta saakka kuuluneet tuli ja valo, sillä Venetsian kerrotaan olleen ensimmäisiä paikkoja, jonne kiinalaiset ilotulitteet levisivät.
Kokkolan Venetsialaisten tapahtumakoordinaattori Minna Liedes on selvitellyt Venetsialaisten syntyperää.
– Juhlan viettoon kelpasi ennen ihan mikä tahansa elokuinen päivä, kunhan kesäilta oli jo tarpeeksi aikaisin pimentyvä, jotta kolme tärkeintä elementtiä – tuli, valo ja vesi – pääsivät edukseen esiin.
Ajan mittaan Venetsialaiset vakiintuivat elokuun loppuun ehkä juuri siksi, että lomakausi oli tullut päätökseensä, ja mökkiläiset saattoivat polttaa roskansa samalla kun huolehtivat huviloidensa jättämisestä talviteloille.
Liedeksen mukaan Venetsialaiset ovat muuttuneet vähitellen koskettamaan yhä useampaa kansanosaa.
– Se liittyy kesäasuntojen yleistymiseen ja koskettaa myös yhä laajempaa maantieteellistä aluetta Suomessa. Esimerkiksi Kokkolan Venetsialaisten järjestämisessä periaatteena on se, että niihin voisi mahdollisimman moni osallistua löytämällä mieleistään ohjelmaa. Ohjelma onkin laadittu vuorovaikutuksessa yleisön kanssa niin, että toiveita on kuunneltu ja otettu huomioon.
Perinteisiin on sekoittunut populäärikulttuuria
Mökkikauden päättäjäiset noudattaa nykyään pitkälti sitä kaavaa, joka sopii suomalaiseen käsitykseen hauskanpidosta muutenkin.
Liedes kuvaileekin syksyn 2019 kaupunkijuhlia tapahtumarikkaiksi:
– Tarjosimme iältään ja lukumäärältään laajalle yleisölle hyvin monipuolista ohjelmaa koko Kokkolan kesän suurimmassa vuotuisessa juhlatapahtumassa. Perjantai oli kaupunginjohtajan avauspuheen jälkeen sangen musiikkipitoinen useine esiintyjineen ja erilaisine musiikkigenreineen. Loppuillasta kruunattiin myös tuore Miss Kokkola.
Lauantaina meillä oli Suntinsoutu, jonka voittajajoukkueen mela päätyi Kokkolan kaupungintalon seinälle tulevaksi vuodeksi. Iltaohjelma koostui pitkästä listasta erilaisia ohjelmanumeroita sekä lapsille että aikuisille. Ohjelma oli yritetty laatia niin, että koko perhe voi ottaa osaa juhlintaan.
– Lapsille oli muun muassa taikureita, kasvomaalausta sekä toritivoli. Nuorille oli tarjolla Meet & Greet fanitapaaminen Jennifer Käldin kanssa ja loppuillan kruunasi kaikille tarkoitettu valoshow, jossa ilotulitukseen yhdistyivät valo- ja pyrotekniikka, Liedes summailee.
Historiallinen perinne ja nykyaika syleilevät
Sosiaalisessa mediassa tehtyyn kyselyyn vastanneista useiden kertomukset huvilakauden päättäjäisistä kuvasivat perinteistä suomalaista juhlaa erilaisine viihdykkeineen liittymättä sen kummemmin erityisesti Venetsialaisten perinnehistoriaan. Tuli ja ilotulitteet näkyvät kuitenkin tärkeänä osa mökkikauden päättäjäisiä edelleen. Yksityiset ihmiset saavat voimassa olevien lupien puitteissa ampua raketteja pimenevälle elokuun taivaalle ja sytyttää mökkimannuillaan kokkoja – ja näin myös tehdään.
Esiin nostettiin myös jätkänkynttilöiden ja erilaisten muiden tulien poltto, kesän viimeiset grillailut sekä valot ja värit. Joku kertoi riitteihinsä kuuluvan saunomista pitkän kaavan mukaan. Myös hyvä ruoka, pihapelit ja yleinen (kovaääninenkin) hauskanpito saivat kannatusta.
Kuriositeettina mainittakoon, että yleensä perinteinen mökkielämä ihastuttaa juuri siksi, että mökillään saa olla luonnonrauhassa ja hiljaisuudessa, mutta Venetsialaiset nimettiin sillä tavoin erikoiseksi juhlaksi, että muilta mökeiltä kuuluva meteli ei tuolloin haittaakaan.
– Monen mielestä Venetsialaisten viettoon ainoat oikeat paikat löytyvät juuri huviloilta tai mereltä. Esimerkiksi Tankarin saaressa vietetään vuosittain saarelaisten kesänpäätöspirskeitä, mainitsee Liedes.
Nopeasti tarkastellen historialliseen perinteeseen kuuluneesta Venetsialaisten vietosta on poistunut vähemmän asioita kuin siihen on lisätty. Enää ei edes Kokkolassa voi nauttia veneilevästä torvisoittokunnasta, mutta ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon, koska aina on mahdollista osua paikalle sambakulkueen esityksen aikaan.
Lähteet: www.venelehti.fi, www.yle.fi
Teksti: Pia Tervo
Kuvat: Visit Kokkola
